Humalassa

sateinen päivä
miehet istuvat pubeissa, virtaa olut
me olemme usein ajatelleet liittymistä teihin, siitä on tullut pakkomielle
kaikki puettuina, teeskenneltyinä
viime hetkellä en voikaan lähteä.
jos joisin karjalaa, kuvittelisin sinut. jos haistaisin vodkan, haistaisin sinut.
kirveltää huulipuna, se olisit varmasti sinä.
     selin minuun
saarrettuna          vapautettuna
muiden ihmisten joukossa.
humalassa kaikki tuntuu pahemmalta.

Minne ikinä

Minne ikinä katsonkin
kohtaan sinut.
sinä olet kauppojen kassoilla, kävelykaduilla
vaaput vaivalloisesti siinä sinisessä takissasi
jota et suostu heittämään pois.
     missä ikinä olenkin
jatkuvasti pohdin olitko sinäkin tällainen, vaillinainen
veriside, oliko tässä muuta?
mihin ikinä kuljenkin
seuraat takanani, venyt kauniiksi varjoksi.

Aika ilman sinua

aina ei tarvitse nähdä.

heitän silmälasit pois ja kuljen sokkona aurinkolasien takana. mikään tästä ei ole totta,
mitään tästä ei ole tapahtunut.

ensimmäinen päivä ilman sinua.
toinen päivä ilman sinua.
lasken askeleitani etten tulisi hulluksi.
viikko ilman sinua.                    kuukausi, toinen.
tuuli puskee vastaan.

horjahtaisin,
jos en tuntisi sinua
siinä.

Ääni

Minä kuulin tänään äänesi. sama vanha möreä ääni joka ei oikeastaan ikinä edes sanonut mitään.

se tuiski korvissa ja
istui olkapäällä. muistutti mualiman navasta ja siitä yhdestä kesästä
kun istuttiin rautatuoleilla
ihmeteltiin.
silmäiltiin toista        hymistiin.
ja se kertoi että mitä kalaa oli verkkoihin tarttunut
komensi ja teki ruokaa
korjasi talvella kelkan, antoi käyttää vasaraa.
      kuin kaiku käytävässä, siitä on nyt vaikea pitää kiinni.

sadepisaroita valuu poskella
vavahtelee rintakehä.

Uusi aikakausi. Siitepöly kutittaa nenässä ja aivastan.
Heti tuntuu paremmalta kun jaksaa
kertoa että
huonosti menee.
Kohta on kesä.

raavin yhden kerroksen pois ihostani

leikkaan hiukset, teen niistä leiskuvat ja palan.

ahdistunut muutoksenhakuisuus. tämä ihottuma raastaa irti jo itsessään kaiken mikä 

on muutosta vastaan

jopa sinut

vaikkei siihen tohtisi riittää voimaa.

milloin lopetat, luovutat? kysyy peili.

Tule lähelle

sano että kevät etenee yhä suuremmissa määrin
kerro linnuista, kerro kuikasta jonka näit
joutsenista, niistä pääsi yllä lentävistä, kaulat soikeina pohjoiseen
muuttavista
tarinoi ruohosta mitä leikkaat
polvista, joihin koskee
otsasta, missä hiki kiiltelee
puhu maailmasta, niin kuin se joskus oli
vapuista suuren maailman aikaan
pidä kädestä kiinni, rohkaise, lohduta
tule lähelle, tule.